Kuvittelin, kun koulu alkoi, että minulla on aikaa...pyh...minulla ei todellakaan ole aikaa. Kaikki aika tuntuu hupenevan kuin tyhjää vaan ja kalenteri näyttää hyvin hyvin täydeltä...inhoan sitä... siis kalenteria. Se tekee elämästäni aikataulutettua, mutta se on silti niin tärkeä...argh...

Eli kalenteri on täynnä tekstiä. Lähes joka päivä on koulua 8-16, maanantaisin illalla myös koulua klo 20.00 asti, tiistai iltaisin pitäisi ehtiä countryyn, keskiviikkoisin ja torstaisin agilityyn, viikonloput on aikalailla varattu PartyLite-esittelyille ja siihenhän se viikko jo hurahtikin. Kaiken tämän lisäksi, pitäisi ehtiä tehdä koulutehtäviä ja ryhmätöitä koulupäivien jälkeen, kirjoittaa opinnäytetyötä ja olla tietysti unohtamatta omaa rakasta miestäni ja koiraani. Ja haluaisin myös viettää aikaa ystävien kanssa ja eikä löhöilykään olisi pahitteeksi :). En tiedä, vaadinko itseltäni liikaa, vai miksi minusta tuntuu, että aikani ei riitä kaikkeen, mitä haluaisin tehdä. Onko kellään muulla tunnetta, että 24 tuntia vuorokaudessa ei riitä?

No joulun jälkeen olen päättänyt lopettaa (ainakin syksyyn asti) PartyLite-kynttilöiden myynnin ja keskittää sen ajan opinnäytetyön kirjoittamiseen. Olen etsinyt kirjallisuutta opinnäytetyöhöni, ja kun kirjallisuutta olen tutkinut on mieleeni noussut myös toinen aihe alkuperäisen rinnalle. Aluksi mietin aiheeksi "Sijoituslapsen itsetunnon kehitys ja kasvun kulmakivet", mutta kun en löytänyt aiheeseen mieleistäni kirjallisuutta olen alkanut pohtia seuraavanlaista aihetta: "Taide terapiana/apuna sijoituslapselle"...tämän jälkimmäisen tekisin toiminnallisena opinnäytetyönä ja yrittäisin saada aiheesta kasattua taidenäyttelyn, jos ja kun vaan saisin sijoituslapsia/nuoria tekemään taidetta ja antamaan omia töitään esille taidenäyttelyyn. Noh...kohta/pian toivottavasti selviää kummasta aiheesta teen, jotta voin alkaa kirjoittaan opinnäytetyön teoriaosuutta.

Semin kanssa on päästy nyt tosi kivasti treenaan agilityä, kun en enää ole vuorotyössä (sen työn haittapuoli, että aikataulutetut harrastukset jää). Kehitystä on tapahtunut ja tapahtuu koko ajan, se on kiva huomata itsekin. Kohta osaa poika mennä kepit "nurjaltakin puolelta"! :)

Nyt on todellakin syyslomalla ja meillä oli tarkoitus lähteä etelään. Se kuitenkin jäi erinäisistä syistä, joten vietämme ihanaa yhdessäoloa (pitkästä aikaa) aikalailla kotosalla. Huomenna kuitenkin ajattelimme pyörähtää päiväkseltään Rovaniemellä ja tulla sit loppuviikoksi kotiin. Odotan, että tällä viikolla pääsemme kolmisin (minä, mies ja Semi) käymään myös piiiitkällä metsälenkillä, jota emme ole ehtineet toteuttaa kolmestaan pitkään aikaan. Olen päättänyt pyhittää syysloman "perheelleni" :) siis miehelle ja Semille.

Syysiltojen pimetessä olen taas hullaantunut kynttilöihin ja PartyLiten parafiini kynttilät palavat somisteissaan joka ilta ja antavat meille tunnelmaa (kaikesta kiireestä huolimatta). Siksi valitsin myös uuden sivupohjan, joka kuvastaa hyvin meidän kotia. Ikkunoista tulvii kynttilänvalo. Kiitos sivupohjasta Tuuliviirille.