No niin...ja taas toimii tää kirjatausta...toivotaan, että toimii pitkäänkin :)

piti vaihtaa tausta tähän tylsään punaiseen, kun piristysruiskeen sivupohja ei toiminut...ehkä taas joku päivä :)

Kylläpäs on taas vierähtänyt edellisestä kerrasta...no ei ole varmaan silleen suurempia tapahtunut joten ei oo tullut kirjoiteltuakaan...

Täällä oikeen urakalla sairastellaan...ensin oli mies, sitten minä, sitten taas minä, sitten mies ja nyt taas minä...ja tämä kaikki kuukauden sisällä. Ensin mulla oli kuumetta ja lievää flunssaa, sitten tuli pahamainen oksennus-kakkatauti ja nyt on oikeen kunnon flunssa/yskä ja kuume...elän vain toivossa että tää ei kestäis nyt ainakaan viikkoa kauempaa sillä ensviikon keskiviikkona lähdemme Ylläkselle. Ihanaa...vihdoin koittaa loma, ja pääsee eroon kirjoista ja koulusta...

Tosiaan vaihdoin pohjankin ja kiitos pohjasta kuuluu piristysruiskeelle. Tää oli jotenki niin osuva...kauheasti kouluhommia...aivan älyttömästi ja sitä kautta myös hirveästi kirjojen lukemista. Ensin päivät koulussa 8-16, sen jälkeen koulutehtävien (usein ryhmätöiden tekemistä) ja siinä sivussa pitäis tehdä opinnäytetyötäkin...huh huh...urakkaa kerrakseen...johtuukohan tää sairastelu osakseen siitä :/...ken tietää...

Joo...opinnäytetyön aihekin on nyt varmentunut...tutkin lapsilähtöisten työmentelmien käyttöä lastensuojelulaitoksissa ja perhetyössä. Toivottavasti saan hyvän tutkimuksen tehtyä :)...sitä nyt sit tässä odotellaan. Oon nyt hakenut sit urakalla kesätöitäkin...kävin ensin läpi nää Kemin ja lähialueiden lastensuojelulaitokset, mutta mihinkään en päässyt. Nyt on sit kierroksessa Oulu ja Oulun lähialueet...saas nähdä onko tässä muutto keväällä edessä Ouluun :)...oon kyllä valmis lähteen ja odotan innollakin jos jonkin työn sieltä saisin.

Rakkaan karvapalleron Semin kanssa on nyt välillä mennyt vähän alamäkee ja välillä ylämäkee... sillä on tullut toinen murkkuikä. Agilityhallilla se on ihan mahdoton. Ei kuuntele yhtään ja käy ihan kuumana. Toisaalta olemme agilityssä edistyneetkin, mutta toisaalta jäppinen käy välillä tekemässä esteen jos toisenkin, jos yritän sitä saada ruotuun... Ongelmia ei kotona ole, mutta halli on jotenki extra vaikea paikka meille. Näin ollen emme ole menossa kisaamaankaan kyllä lähiaikoina...tavoitteet pitää asettaa jälleen vähän pidemmälle... Mutta, Ei auta muuta ku treenata ja treenata...eiköhän se taas tästä :)

 

 

Hurahdin Virpin Kirjasta tekemään omaa testiäni...mikä on minun aurani :)....Tässä tulos:

Aurasi pääväri:

Sininen

Sininen on aurakentän hellä hoivaaja. Hän tekee kaiken sydämensä ja tunteittensa ohjaamana. Hänen elämäntarkoituksensa on rakastaa toisia, opettaa toisille rakkaudesta ja saada tuntea olevansa rakastettuja. Elämän arvojärjestyksessä hänellä on kolme asiaa ylitse muiden: rakkaus, ihmissuhteet ja henkisyys.

Sininen on usein opettaja, terapeutti tai sairaanhoitaja. Hän haluaa auttaa toisia ja saada kaikki tuntemaan itsensä rakastetuiksi ja hyväksytyiksi. Ihmiset kääntyvät helposti sinisen puoleen saadakseen apua, tukea ja ymmärrystä, koska ovat tottuneet siihen, että sininen on aina olemassa heitä varten, heidän käytettävissään.

Vaikka sininen tarjoaakin toisille sen olkapään, jota vasten voi nyyhkyttää ulos murheensa, on hän itse myös herkästi kyynelissä. Hän itkee katsoessaan television nyyhkyleffoja, hän itkee ollessaan iloinen, surullinen, loukkaantunut tai suuttunut - ja silloinkin kun siihen ei ole mitään syytä.

Aurassasi voimakkaita:

keltainen;

Keltainen

Keltainen on koko aurakentän iloisin persoona, Hän on energinen, valoisa ja leikkisä persoona, jonka valoisuus, lämpö ja optimismi hurmaavat toisetkin ihmiset. Keltaisen ihmisen elämän täyttymys on tuottaa iloa toisille, nauttia elämästä ja auttaa koko planeettaa voimaan paremmin.

Keltainen voi olla hyvinkin ujo ja herkkä, mutta myös juhlien keskipiste. Hänellä on loistava huumorintaju, ja hän iloitsee saadessaan toisetkin nauramaan. Keltainen uskoo, että elämä on olemassa siksi, että siitä nautittaisiin. Hän rakastaa vapautta ja tarttuu hetkeen. Hymy huulillaan hän muistuttaa toisille, ettei elämää sen enempää kuin itseäänkään pidä ottaa liian vakavasti.

Työ ei keltaiselle ihmiselle ole muuta kuin ikävä velvollisuus, josta hän mieluusti kokonaan luopuisi - ellei ole sattunut saamaan itselleen työtä, joka on hauskaa ja kevyttä, ja jossa hän pääsee vapaasti totoeuttamaan itseään.

Luonto ja eläimet ovat keltaiselle hyvin tärkeitä, ja jos hän johonkin suhtautuu vakavasti, se on luonnon suojelu. Eläimet, erityisesti koirat tuntevat luontaista vetoa keltaista ihmistä kohtaan.

Kuvittelin, kun koulu alkoi, että minulla on aikaa...pyh...minulla ei todellakaan ole aikaa. Kaikki aika tuntuu hupenevan kuin tyhjää vaan ja kalenteri näyttää hyvin hyvin täydeltä...inhoan sitä... siis kalenteria. Se tekee elämästäni aikataulutettua, mutta se on silti niin tärkeä...argh...

Eli kalenteri on täynnä tekstiä. Lähes joka päivä on koulua 8-16, maanantaisin illalla myös koulua klo 20.00 asti, tiistai iltaisin pitäisi ehtiä countryyn, keskiviikkoisin ja torstaisin agilityyn, viikonloput on aikalailla varattu PartyLite-esittelyille ja siihenhän se viikko jo hurahtikin. Kaiken tämän lisäksi, pitäisi ehtiä tehdä koulutehtäviä ja ryhmätöitä koulupäivien jälkeen, kirjoittaa opinnäytetyötä ja olla tietysti unohtamatta omaa rakasta miestäni ja koiraani. Ja haluaisin myös viettää aikaa ystävien kanssa ja eikä löhöilykään olisi pahitteeksi :). En tiedä, vaadinko itseltäni liikaa, vai miksi minusta tuntuu, että aikani ei riitä kaikkeen, mitä haluaisin tehdä. Onko kellään muulla tunnetta, että 24 tuntia vuorokaudessa ei riitä?

No joulun jälkeen olen päättänyt lopettaa (ainakin syksyyn asti) PartyLite-kynttilöiden myynnin ja keskittää sen ajan opinnäytetyön kirjoittamiseen. Olen etsinyt kirjallisuutta opinnäytetyöhöni, ja kun kirjallisuutta olen tutkinut on mieleeni noussut myös toinen aihe alkuperäisen rinnalle. Aluksi mietin aiheeksi "Sijoituslapsen itsetunnon kehitys ja kasvun kulmakivet", mutta kun en löytänyt aiheeseen mieleistäni kirjallisuutta olen alkanut pohtia seuraavanlaista aihetta: "Taide terapiana/apuna sijoituslapselle"...tämän jälkimmäisen tekisin toiminnallisena opinnäytetyönä ja yrittäisin saada aiheesta kasattua taidenäyttelyn, jos ja kun vaan saisin sijoituslapsia/nuoria tekemään taidetta ja antamaan omia töitään esille taidenäyttelyyn. Noh...kohta/pian toivottavasti selviää kummasta aiheesta teen, jotta voin alkaa kirjoittaan opinnäytetyön teoriaosuutta.

Semin kanssa on päästy nyt tosi kivasti treenaan agilityä, kun en enää ole vuorotyössä (sen työn haittapuoli, että aikataulutetut harrastukset jää). Kehitystä on tapahtunut ja tapahtuu koko ajan, se on kiva huomata itsekin. Kohta osaa poika mennä kepit "nurjaltakin puolelta"! :)

Nyt on todellakin syyslomalla ja meillä oli tarkoitus lähteä etelään. Se kuitenkin jäi erinäisistä syistä, joten vietämme ihanaa yhdessäoloa (pitkästä aikaa) aikalailla kotosalla. Huomenna kuitenkin ajattelimme pyörähtää päiväkseltään Rovaniemellä ja tulla sit loppuviikoksi kotiin. Odotan, että tällä viikolla pääsemme kolmisin (minä, mies ja Semi) käymään myös piiiitkällä metsälenkillä, jota emme ole ehtineet toteuttaa kolmestaan pitkään aikaan. Olen päättänyt pyhittää syysloman "perheelleni" :) siis miehelle ja Semille.

Syysiltojen pimetessä olen taas hullaantunut kynttilöihin ja PartyLiten parafiini kynttilät palavat somisteissaan joka ilta ja antavat meille tunnelmaa (kaikesta kiireestä huolimatta). Siksi valitsin myös uuden sivupohjan, joka kuvastaa hyvin meidän kotia. Ikkunoista tulvii kynttilänvalo. Kiitos sivupohjasta Tuuliviirille.